Yritimme muutama vuosi sitten kotikasvattaa Steviaa siemenestä, mutta siemenet eivät itäneet ja steviainnostuksemme lopahti. Nyt näitä valmiita kasveja on jo tupsahtanut taimitarhoille!
Yhden Stevia kasvisuvun kasvin, Stevia rebaudianan, lehdistä saadaan steviolin glykosideistä koostuvaa tiivistettä, joka on jopa 300 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri ilman huikeita energiamääriä. Ja hui, siltä se maistuukin! Pieni lehdenpala suuhun ja koko suu menee pienellä viiveellä makeudesta sekaisin!
Steviaa kasvaa luonnonvaraisena Paraguayssa, mutta sitä viljellään myös esimerkiksi Brasiliassa, Thaimaassa ja Kiinassa. Makeutusaineena kasvia on käytetty Japanissa jo vuodesta 1970. Euroopan komissio hyväksyi stevian käytön makeutusaineena marraskuussa 2011, ja steviaa voikin jo bongata esim. juomapulloista. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n asiantuntijoiden suositusten mukaan steviosidien päivittäisen saannin ei tulisi ylittää 4 milligrammaa/painokilogrammaa päivässa. 10 kg lapsen stevia-annos tulisi siis jäädä alle 40 mg eli 0,04 g päivässä.
Stevian käyttö perheessämme on vielä alkutekijöissään, mutta tokihan tätä on kokeiltava! Lehdet voi mainiosti kuivata ja näin lehtiä voi varovasti murustella kaikkiin lisämakeutta vaativiin ruokiin ja juomiin. Entäs leivontaan? Ja säilöntään? Normaalisti paljon sokeria sisältäviin mehuihin ja hilloihin kasvia tekisi erityisesti mieli kokeilla. Ja kyllä, Stevialla voisi makeuttaa hillot ja mehut, mutta koska kasvi ei ole säilöntäaine, säilyvyys olisi ratkaistava jotenkin muuten.
Hei rakkaat blogini lukijat, hyvät steviankäyttövinkit kiertoon, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti