Nyt se on menoa. Pieni, kaksihampainen lapsukainen on noussut jo ensimmäisen kerran seisomaan! Syöttötuolissa samainen herra aterioi valjaskiinnityksin -terhakoiden pöytäpotkujen vuoksi tuoli pöytään kiinni ruuvattuna. Vilkkaiden liikkeiden ansiosta myös teippivaipat ovat vaihtuneet housuvaippoihin. Apua, mihin meidän vauva-aika on katoamassa?
Heti 7 kk:n jälkeen vauvan ruoka-aktiivisuus suorastaan pompsahti. Lapsi on todella kiinnostunut ruoasta ja viihtyy syöttötuolissa jo omaa ruokailua pidempäänkin. Varsinkin kun nenään eteen tarjotaan ruokaa, mitä vauva voi itse syödä.
Olen keksinyt sanan nyrkkiruoka. Ennen kuin varsinainen pinsettiote (n. 8 kk) kehittyy ja voidaan puhua sormiruokailusta, lapsi osaa hamuta ruokaa nyrkkiinsä ja sitä kautta suuhunsa. Nyrkkiruokaa siis! Samalla tai vaihtoehtoisesti, kun tarjoat lapselle lusikkaruokaa, voit antaa lapsen poimia ruokaa suuhun myös itse. Monet raaka-aineet soseutuvat lapsen suussa, vaikka hampaita ei vielä olisikaan, ainakaan monta. Pehmeät vadelmat ja muut marjat, paloiteltu luumu ja muut pehmeät hedelmät, makaroni, höyrytetyt juurekset ja kasvikset maistuvat omin käsin ihmeen hyvin! Lapsi tunnustelee ja imeskelee mielellään vaikkapa kokonaista omenaa tai porkkanaa. Noin 8 kk iässä lapselle voi paloitella myös vähäsuolaista leipää pöydältä napattavaksi. Sotku omatoimisessa ruokailussa on melkoinen ja ruokaa päätyy lattian kautta kompostiin huomattavasti enemmän kuin lusikkaruokailussa, mutta toki itsenäisyyteen kannattaa kannustaa.
"Sihtikurkkuvaihe" siis oli ja meni. Ruoka saa olla reilusti karkeaa. Tarjoa aina rakenteeltaan erilaista ruokaa, soseutetun keitto- tai pataruoan kanssa karkeata tuorelisää esim. raasteena tai sopivina paloina. Näin pureskelutaito ja suun hienomotoriikka kehittyy. Muista totuttaa lapsesi makeiden juuresten ja hedelmien ohella myös happamiin ja karvaisiin makuihin, kuten puolukkaan tai tomaattiin. Vauvana monipuolisesti makuaistia käyttänyt lapsi syö todennäköisesti yhtä monipuolisesti myös vanhempana -salaattia, yrttejä ja metsämarjoja sellaisenaan!
PS. Hei huvittavaa, näin pieni lapsi ja hän osaa itse puistaa päätään, kun maha täyttyy "eieieieiei... en jaksa enää, äiti!" :)
Kurkista myös blogissa aiemmin julkaistuun sormiruokajuttuun:
http://luomuruokaalapselle.blogspot.fi/2012/05/soseita-vai-sormiruokaa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti