Etsitkö lahjaideaa?

Luomuruokaa lapselle -kirja ja 100% Luomu -ruokalappu yhteishintaan 35 e (norm. 40,50 e) + toimituskulut. Kirja 24 e + toimituskulut.

Ota yhteyttä blogi- tai facebook -viestillä, kiitos!
Yst. Matleena

Facebook-linkki:
(http://www.facebook.com/pages/Luomuruokaa-lapselle-Vauvaperheen-keittokirja/352837461432543)

Pihlajanmarja

Kotipihlaja ei ole syksyn kylmyydestä  moksiskaan -päinvastoin! Syysväri on upeimmillaan ja kypsyneet marjat hehkuvat vastustamattoman kauniina.

Pihlaja onkin oikea pihan väriläiskä. Kesäkuussa puussa hehkuvat ensin terttumaiset, kermanvalkoiset kukkahuiskilot ja syksyllä nämä oranssinpunaiset, upeat marjatertut. Kaunista -mutta myös herkullista!

Pihlajanmarjoja voi käyttää murskattuina vaikkapa leipätaikinoihin. Marjoja voi kuumentaa mikrossa, jolloin ne murskautuvat helpommin. Marjoja voi myös sekoittaa kotitekoiseen omenamehuun tai lettuhilloon, tai niistä voi tehdä hyytelöä liharuoan kumppaniksi. Aikuiset voivat kokeilla pihlajanmarjalikööriä, jota voi lirauttaa juhlissa vaikka kuohuviinilasillisen pohjalle!

8 kk!

Nyt se on menoa. Pieni, kaksihampainen lapsukainen on noussut jo ensimmäisen kerran seisomaan! Syöttötuolissa samainen herra aterioi valjaskiinnityksin -terhakoiden pöytäpotkujen vuoksi tuoli pöytään kiinni ruuvattuna. Vilkkaiden liikkeiden ansiosta myös teippivaipat ovat vaihtuneet housuvaippoihin. Apua, mihin meidän vauva-aika on katoamassa?

Heti 7 kk:n jälkeen vauvan ruoka-aktiivisuus suorastaan pompsahti. Lapsi on todella kiinnostunut ruoasta ja viihtyy syöttötuolissa jo omaa ruokailua pidempäänkin. Varsinkin kun nenään eteen tarjotaan ruokaa, mitä vauva voi itse syödä.

Olen keksinyt sanan nyrkkiruoka. Ennen kuin varsinainen pinsettiote (n. 8 kk) kehittyy ja voidaan puhua sormiruokailusta, lapsi osaa hamuta ruokaa nyrkkiinsä ja sitä kautta suuhunsa. Nyrkkiruokaa siis! Samalla tai vaihtoehtoisesti, kun tarjoat lapselle lusikkaruokaa, voit antaa lapsen poimia ruokaa suuhun myös itse. Monet raaka-aineet soseutuvat lapsen suussa, vaikka hampaita ei vielä olisikaan, ainakaan monta. Pehmeät vadelmat ja muut marjat, paloiteltu luumu ja muut pehmeät hedelmät, makaroni, höyrytetyt juurekset ja kasvikset maistuvat omin käsin ihmeen hyvin! Lapsi tunnustelee ja imeskelee mielellään vaikkapa kokonaista omenaa tai porkkanaa. Noin 8 kk iässä lapselle voi paloitella myös vähäsuolaista leipää pöydältä napattavaksi. Sotku omatoimisessa ruokailussa on melkoinen ja ruokaa päätyy lattian kautta kompostiin huomattavasti enemmän kuin lusikkaruokailussa, mutta toki itsenäisyyteen kannattaa kannustaa.

"Sihtikurkkuvaihe" siis oli ja meni. Ruoka saa olla reilusti karkeaa. Tarjoa aina rakenteeltaan erilaista ruokaa, soseutetun keitto- tai pataruoan kanssa karkeata tuorelisää esim. raasteena tai sopivina paloina. Näin pureskelutaito ja suun hienomotoriikka kehittyy. Muista totuttaa lapsesi makeiden juuresten ja hedelmien ohella myös happamiin ja karvaisiin makuihin, kuten puolukkaan tai tomaattiin. Vauvana monipuolisesti makuaistia käyttänyt lapsi syö todennäköisesti yhtä monipuolisesti myös vanhempana -salaattia, yrttejä ja metsämarjoja sellaisenaan!

PS. Hei huvittavaa, näin pieni lapsi ja hän osaa itse puistaa päätään, kun maha täyttyy "eieieieiei... en jaksa enää, äiti!" :)

Kurkista myös blogissa aiemmin julkaistuun sormiruokajuttuun:
 http://luomuruokaalapselle.blogspot.fi/2012/05/soseita-vai-sormiruokaa.html

Ruusunmarja

Rutkasti C-vitamiinia, A-, D- ja E-vitamiineja sekä antioksidantteja! 

Oletko kuullut?
Toisen maailmansodan aikana briteissä koululaiset määrättiin keräämään ruusunmarjoja, jotta saatiin C-vitamiinipitoista siirappia!  Marjat korvasivat maahantuodut appelsiinit.

Luomu ja lähiruoka

Kyllä - termit menevät helposti sekaisin.

"Lähiruoka on paikallisruokaa", määritellään maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa lähiruokaselvityksessä maaliskuussa 2012. Lisäksi todetaan, että lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Suurin osa tuoreesta, sesonkiruoasta myydään ja kulutetaan omalla alueella. Paikallisesti toimivien pientuottajien erikoistuotteita myydään kuitenkin ympäri Suomea ja niistä voi kehittyä myös vientituotteita.
Paljon puhuttu kysymys kuuluukin, syökö helsinkiläinen lähiruokaa Virosta vai Vaasasta?

Maantieteellisyydestä monimutkaisuudesta huolimatta lähiruoan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ruoan tuoreus ja alkuperätieto. Etuina pidetään myös puhtautta, pientä ekologista jalanjälkeä sekä pakkausjätteiden vähäisempää määrää ja paikallista kierrätettävyyttä. Lähiruoalla tarkoitetaan ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Lähiruoka voi olla esimerkiksi lihaa, maitotuotteita, viljatuotteita, hilloja tai muita maataloustuotteita. Perinteisesti lähiruokaa myydään torilla, myyjäisissä, tilamyymälöissä, suoramyyntihalleissa, messuilla, markkinoilla ja ruokapiireissä.

Lähiruoka ei ole välttämättä luomua eikä luomu välttämättä lähiruokaa. Luomusta lisää kirjastani -mutta aivan kuten kirjassanikin mainitsen, parhaimmillaan luomu on juuri lähellä tuotettua lähiruokaa!

PS. Olette varmasti huomanneet, kuinka blogini on ollut kesällä hyvin puutarha-lähiruokapainotteinen. Luomusti toki viljelemme, vaikka virallista luomutilaa emme kotipuutarhureina edusta. Näin nettipäiväkirjatyyppisesti muistuttelen itseäni ja lukijoita siitä, mihin aikaan vuodesta esimerkiksi hedelmäpuut kukkivat, taimet esikasvatetaan ja milloin sato on parhaimmillaan. Parasta sesonkiruokaa koko perheelle!

Lue lisää esim.
http://www.aitojamakuja.fi/

Marja-aronia

Aroniapensaan marjat ovat mehukkaimmillaan ja sen kyllä huomaa -lapsista! Alaoksien tummamehuisia marjoja on niin hauska rutistella nyrkissä - ja mehut on hauska imaista marjasta! Kekseliästä, ja C-vitamiinipitoista. Lapset näyttävät viihtyvän puskassa hyvin, mutta kyllä marjojen keruu kelpaa aikuisillekin. Isosta puskasta marjoja haalii hetkessä ämpärillisen, ilman kyykkimistä.

Hyvällä paikalla ja sopivassa maassa marja-aronia tuntuu viihtyvän ihan ilman sen suurempaa puutarhurointia. Marjat ovat isoja, mustia, kiiltäviä ja mehukkaita. Maku on ehkä vaatimaton ja tylsäkin, mutta toki marjoja kannattaa vaikka säilöä. Joillekin mehuasemalle marjoja voi kuskata vaikka yhdessä luumujen ja kriikunoiden kanssa.

Rakastan luomukauppoja!

Kaikkein hauskinta on löytää luomuputiikki sieltä, mistä sitä vähiten odottaa. Lahden Kärkkäisten läheisyydessä, kassojen jälkeen oikealla, on houkutteleva Luomumarket Tähkä. (http://www.tahka.fi/) Pienessä myymälässä kaikki syötävä on luomu- ja biodynaamisesti tuotettua ja lisäksi löytyy hyvä valikoima muita kodin tuotteita kosmetiikasta koiranruokaan ja kodin putsaukseen. Vauvoille oli tarjolla purkitettua luomuruokaa, mutta myös monia tuoreita raaka-aineita, hyviä mausteita -jopa kotimaista, pakastettua luomubroileria! Suosittelen! (http://www.facebook.com/pages/Luomumarket-T%C3%A4hk%C3%A4/172268589515007?ref=ts)

Kotiin Tähkästä nappasin ruotsalaista näkkileipää, aromikasta ja ekologista palmusokeria ja purkkitomaatteja! Seuraavalla reissulla enemmän.

Vinkkejä muista luomukaupoista, netistä ja ympäri Suomen löydät täältä:
http://www.luomuliitto.fi/index.php/osta-luomua 

Luumut ja luumu-clafoutis

Alaoksilta poimitut välipalaluumut sujahtavat 2-vuotiaankin suuhun hetkessä, ja kivet kopsahtavat maahan yhtä äkkiä!

Keveä, pannarimainen perjantaiherkku clafoutis tulee ranskasta ja maistuu koko perheelle maidon kera. Jälkiruoka valmistetaan siten, että marjat tai hedelmät ladotaan uunivuokaan, ja esipaiston jälkeen päälle kaadetaan taikinaa, joka paistetaan loppuun uunissa. Pinta hunnutetaan makeaksi tomusokerilla. Kokeilkaa!

Luumu-clafoutis

0,5 kg luumuja
1 rkl voita
1,5 rkl (ruoko)sokeria
Taikina
3 dl maitoa
3 munaa
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl (ruoko)sokeria
0,5 tl vaniljajauhetta
0,5 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
ripaus suolaa
Pinnalle
tomusokeria

Kuumenna uuni 200-asteeseen ja voitele pieni n. 20 x 20 cm uunivuoka voilla. Lohko kivettömät luumut vuokaan ja ripottele päälle sokeri. Kypsennä luumuja uunissa noin 20 minuuttia.
Tee taikina. Vispaa maidon joukkoon munat ja muut aineet. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina esikypsennettyjen luumujen päälle. Paista vielä 30 minuuttia, kunnes clafoutis näyttää kauniilta. Anna jäähtyä ja siivilöi pintaan tomusokeria.

* Usein clafoutis tehdään kirsikoista, mutta kokeile pannariin sesongin mukaan myös luumuja, omenoita, puolukoita tai näiden sekoituksia. Taikinaan voit kokeilla myös vaikkapa inkivääriä tai sitrushedelmien kuoria.

Viinirypäleet

Ensimmäiset omien viiniköynnösten rypäleet ovat kypsiä! Aiempina kesinä rypäleet ovat olleet rajun tanniinisia, mutta tänä vuonna ihan sellaisenaan syötäviä, erityisesti lasten mielestä!

Kauppoihin eteläiseltä pallonpuoliskolta tulevien, tavallisten rypäleiden kuljetuslaatikoissa käytetään yleisesti natriumvetysulfiittia homehtumisen estämiseksi. Tästä tulee rypäleen pintaan rikkihapoketta, joka voi aiheuttaa oireita sulfiitille herkille henkilöille, esimerkiksi astmaatikoille tai lapsille. Peseminen vähentää sulfiittien määrää, mutta ei poista sitä kokonaan. Lisäksi normirypäleissä on paljon torjunta-ainejäämiä, joten valitse luomua mikäli mahdollista tai korvaa rypäleiden syönti muilla hedelmillä.

Rypäleiden lisäksi hedelmäosaston pahimpia torjunta-ainepommeja, tavanomaisesti tuotetuissa raaka-aineissa ovat esim. mango, omena, avokado ja papaija. Omenoiden torjunta-aineet on veteen liukenemattoman vahakerroksen alla, joten aineet eivät lähde hedelmistä edes pesemällä. Hyvä syy ostaa kuorineen herkuteltavia luomuomenoita!

Tilaa kirja itselle tai lahjaksi!

Luomuruokaa lapselle -kirja suoraan kirjailijalta signeerattuna tai ilman hintaan 24 e/kpl + toimituskulut.

Ota yhteyttä kirjailijaan blogi- tai facebook -viestillä, kiitos!
Yst. Matleena Lahti

Facebook-linkki:
 (http://www.facebook.com/pages/Luomuruokaa-lapselle-Vauvaperheen-keittokirja/352837461432543)

Muista myös tykätä kirjasta facebookissa!

Mehuasemalle!

Hallaöitä tulossa! Maailman paras tapa hoidella iso omenasato on puristaa mehua. Mukaan tarvitset vain puhtaita pulloja ja omenat. Toki pulloja myydään myös asemilla. Omenat pestään ja puristetaan, jonka jälkeen voit itse valuttaa mehun pulloihin - joko tuoreena tai pastöroituna.

Itse pidän eniten tuoremehusta, mutta varsinkin pienille lapsille tarjottavan mehun on hyvä olla mahdollisten epäpuhtauksien välttämiseksi pastöroitua.

* Tuoremehu säilyy pakastettuna, mutta mehu pitää pakastaa mahdollisimman nopeasti. Sulatettu mehu säilyy jääkaapissa 4-5 päivää.

* Pastöroinnissa mehu kuumennetaan yli +80 C. Pullot säilyvät huoneenlämmössä noin vuoden,

mutta suositeltavaa on viileä ja pimeä säilytyspaikka. Avattuna säilytettävä jääkaapissa.

Mehua omenoista saa noin 0,7 l/kg omenia. Aika hyvä määrä mielestäni! Kiinteä omena antaa paremmin mehua kuin jauhoinen. Hintaa mehulle tulee vajaat 1e/l, joten laatuun nähden todella kohtuullista.

Lisätty C-vitamiini eli askorbiinihappo parantaa mehun säilyvyyttä ja pitää mehun vaaleana,

mutta tällainen keinotekoinen vitamiinipulverilisäys ei mielestäni ole ollenkaan välttämätöntä.

HUOM! Joillakin asemilla puristetaan mehua myös marjoista! Voit kerätä pakastimeen kypsymistahdissa esimerkiksi luumuja, aroniaa ja kriikunoita. Pakasta sato vaikkapa muovipusseissa ja vie kerralla mehuasemalle.

Marjamehu tehdään entsymoimalla, joten saanti on jopa yli 90%. Kysy lisää esim.

http://www.isnas.fi/categories.asp?document_id=2359&cat_id=1332

Kuivattua omenaa 2

Juuri kun ehdin hehkuttaa, kuinka helppoa ja hyvää omenoista saa itse kuivaamalla, sain käsiini Sonnentorin Luomu "Villin vintiön" omenalastut! Se rapeus, joka itse kuivatuista lastuista jää puuttumaan, on näissä. Ja kyllä, makukin on kohdallaan! Hyvä muistutus siitä, että kaikkea ei todellakaan tarvitse tehdä itse. Napostele sellaisenaan tai käytä rohkeasti pientä omenaisuutta kaipaaviin kotiruokiin.

Nauris

Katsokaapas, mitä löytöjä tein pihaan kurvanneesta kauppa-autosta! Nauriita! Kauppias kehui näitä muodoltaan ja maultaan harvinaisiksi "kuppinauriiksi". Enpä ole koskaan kuullut, mutta maku on huikea!
Makeita, kosteita ja meheviä, täydellisiä suorastaan. Ei tietoakaan puisevasta, kuivasta ja kitkerästä mausta, ja samaa mieltä oli lapset! Vauvaikäisille nauriita ei kuitenkaan suositella niiden sisältämien nitraattien vuoksi.

Oikein harmittaa, miten harvoin nauriita tulee syötyä. Ennen 1700-lukua naurista on viljelty ja syöty perusjuureksena, kunnes peruna on korvannut käytön. Ruoaksi nauriita on valmistettu naurishaudassa kytevän tulen alla, aivan kuten rosvopaistia, ymmärtäisin. Erittäin herkulliseksi nauriit on saatu jopa useita päiviä hauduttamalla. Nauriita kannattaa vuolla lapsille välipalalastuiksi sellaisenaan, raastaa aterioille, kuivata talven varalle, kypsentää folionyyteissä uunissa tai käyttää erilaisiin ruokiin. Viikonlopuksi meillä on tiedossa ainakin sopivasti kermaista ja kuohkeaa naurissosekeittoa!

Nauriin villi, laajalle levinnyt kantamuoto on peltokaali. Varsinkin peltojen ojissa peltokaali kasvaa rikkakasvina. Samasta luonnonvaraisesta kasvilajista on kehitetty myös rypsi ja kiinankaali. Lisäksi kasvi on aikoinaan risteytynyt lähisukuisen kaalin kanssa. Tällaisista risteytymistä ovat saaneet alkunsa lanttu ja rapsi. Supermielenkiintoista!

Kuivattua omenaa

Puista tippuu kohta enemmän omenoita kun ehtii syödä tai käsitellä, mutta mikäs parempaa! Kuivaamalla omenoista saa ihanaa koko perheen välipalaa! Kuivasin omenat kiertoilmauunissa neljällä ritilävirityksellä. Vielä kun olisi ollut viides. Yhteen uunilliseen viipaloin reilut 20 omenaa. Kuivatin omenoita noin 35 asteisessa uunissa vuorokauden ajan. Lopputuloksena on keveitä, sopivasti nahkeita omenarenkaita, jotka säilyvät hyvin purkissa. Jos säilyvät siis, maku on niin ihana ja intensiivinen!

Kaurapellolla

Kaurapuuron ytimessä. Mikä ihana näky!

Luomuviljely edistää luonnonvarojen suojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Luonnonmukaisessa viljelyssä kasviravitsemuksen ja -suojelun perustana on monivuotinen viljelykierto, jossa eri kasvilajit vuorottelevat. Syväjuuristen kasvien viljelyllä parannetaan maan viljavuutta ja estetään eroosiota. Viljelykasvien vuorottelulla ehkäistään kasvintuhoojien säilymistä ja lisääntymistä kasvustossa.
 
Suomessa luonnonmukaista kasvintuotantoa harjoittaa noin 4000 tilaa. Viljelyala on noin 140 000 hehtaaria. Yleisimmät viljelykasvit ovat nurmi ja kaura. 

Suurin osa maailmassa tuotetusta kaurasta käytetään kotieläinten rehuksi ja kauraa syötetään tunnetusti hevosille. Ihmisravinnoksi kaurasta tehdään yleisimmin ehkäpä kaurapuuroa! Hiutaleiden ohella kannattaa kokeilla myös kaurajauhoa ja kauramaitoa. 
 
Puuroa kannattaisikin syödä, lasten seurassa myös aikuisten. Kauran katsotaan alentavan huonoa kolesterolia, koska siinä on liukoista beetaglukaanikuitua. Kaura saattaa myös vähentää sydänsairauden riskiä.

Palsternakka

Pitkä ja hoikka kuin porkkana, mutta väriltään vaalea ja maultaan voimakkaampi? Se on palsternakka.

Juureksena palsternakkaa voidaan käyttää aivan yhtä monipuolisesti kuin porkkanaa eli se sopii mainiosti keittoihin, muhennoksiin ja laatikoihin. Joillekin palsternakka voi aiheuttaa allergiaa, joten tilannetta kannattaa seurata. Muutoin  palsternakkaa voi tarjota vauvoillekin niin soseena, höyrytettyinä kuutioina tai melkeinpä miten vain. Maku on houkutteleva!

Jännää palsternakan viljelyssä on se, että juures tarvitsee makunsa muodostumiseen routaa. Tästä syystä Suomi on mitä parhain palsternakkamaa! Palsternakat viihtyvät, kun maa on hiekkainen ja savimainen. Näin juuret kasvavat roteviksi ja sopusuhtaisiksi. Huonossa ja sopimattomassa maassa juuret jää usein lyhyiksi, mutkikkaiksi ja haaraisiksi -aivan kuten porkkanat!

Porkkanassa on A-vitamiinin karoteenia hurjasti, mutta useita vitamiineja ja mineraaleja palsternakassa on enemmän. Erityisen paljon palsternakassa on kaliumia ja ravintokuitua.